Kenttäarvostelu: Jack Nicklaus – Bears Best – Atlanta

Kenttäarvostelu: Jack Nicklaus – Bears Best – Atlanta

Kesällä kun tuli mahdollisuus päästää Atlantaan käymään, niin samaan sitten buukattiin peljä. Siinä kun selailin internetin ihmeitä, niin selvisi, että Atlantalla on melkoinen Golfhistoria. Tätä sitten vähän enemmän selvittelin, niin sieltä löytyi Jack Nicklauksen Bears Best nimeä kantava kenttä tai oikeastaan yhteisö. Kun saimme tiiajat varattua, niin luulin meneväni normaalille golfkentälle / Klubille.

Kuitenkin Bears Bestin Jack on suunnitellut maailmalle ties kuinka monta golfkenttää ja kokonaisuutta.  Bears Best:n ideana on, että Jack itse on valinnut omilta suunnittelemiltaan kentiltä 18 parasta väylää ympäri maailmaa. Jokainen väylä on siis rakennettuna jossain maailmassa ja ne on tuotu täysinä kopioina ja niistä on muodostettu kenttä. Jokaisella tiipaikalla oli kivi jossa oli laatta upotettuna, että miltä kentältä, missä päin maailmaa ja mikä väylä.
 

Noin viikkoa ennen tiiaikaa tuli klubilta sähköpostia, jossa oli lupalappu millä pääsee portista sisään. Oli muuten todella vakuuttava vartiotorni ja isot muurit. Portilta oli  3km matkaa itse klubitalolle.  Tultiin pihaan ja perusturistina ihmeteltiin silmät suurina, niin paikalle tulikin pari mailapoikaa ja keräsivät mailat talteen. Vähän ihmeteltiin, mutta kaipa ne saisi takaisin.
 

Klubitalo oli huikea, se oli sitten iso. Amerikkalaistyylinen sisustus ja isoja tiloja erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Saimme ilmoittautumiset hoidettua ja kävelimme klubin läpi sisäpihalle. Siellä oli katonrajassa isot kaiuttimet mistä soi chillout musiikki ja edessä oli hienoin range mitä olen koskaan nähnyt. Oli kun olisi väylältä lyönyt palloja, eikä pallot ollut ihan mitä vaan palloja. Cädimaster antoi meille jokaiselle omat palllopussit ja pussit oli pakattu Titleist pelipalloilla, siinä oli erilainen sekoitus NXT, PRV-1 ja muita Titleist- palloja. Oli aika hieno fiilis. Range oli todella iso ja siellä oli varmaan 20 lippua, bunkkeria, vesiestettä ja muuta kiintopistettä mihin treenailla. Rangen reunaan oli tehty noin viiden griinnin ryhmittymä missä pääsi harjoittelemaan erimittaisia lähestymisiä ja rangen reunassa seisoi pallopoika, joka kävi siivoamassa säännöllisesti griinit. Hyvän lämmittelyn jälkeen käytiin puttigriinillä, se oli samaa sarjaa, erittäin iso, kolmessa eri korkeudessa ja lippuja oli varmaankin 40 kpl. Tuollaisissa olosuhteissa kun pääsisi treenaamaan pari kk, niin varmasti alkaisi peli parantua. Harjoitusmahdollisuudet olivat niin hienot, että ei olisi ollut suurta tarvetta edes mennä pelaamaan. J
 

 

 

Oli aika lähteä pelaamaan, kaikki välineet oli valmiiksi laitettuna autoihin ja autoissa kylmälaukut jotka oli pakattu jäillä. Autot eivät kumminkaan vastannut muuta tasoa vaan oli aika kuluneita ja vanhoja, tai sitten vaan todella suuressa käytössä. Huristeltiin ykköstiille ja kateltiin että onpas iso talo rakennettu tiipaikan viereen, etupiha oli joku 6m tiipaikasta. Väylä oli erittäin kaunis alamäkeen laskeva +340m par 4. Griinin eteen oli rakennettu kivimuuri, joka oli vesieste samalla. Koska kaikki väylät olivat eri kentiltä, niin välillä vähän oli hassu fiilis seisoa tiillä ja katsella Links kentälle suunniteltua väylää. Se myös teki kentästä erittäin mielenkiintoisen. Kenttä oli erittäin hyvässä kunnossa, vaikka siellä oli satanut paljon monta päivää. Ainoa missä sateen huomasi oli griinit, niitä ei oltu leikattu ja siksi oli melkoisen hitaat, piti vain yrittää lyödä lujempaa mitä ajatteli. J Oli huikeeta, kun sai kunnon lyönnin aikaiseksi niin pehmeät griinit heitti palloa pitkälle takasinpäin. Toki kentän fiilistä paransi se, että itsellä peli kulki todella mallikkaasti ja pelasin +1 tuloksen. Olisi hauska mennä uudestaan pelaamaan sama kenttä, koska siellä oli pari par vitosta ja nelosta joissa voisi käyttää vähän aggressiivisempaa taktiikkaa. Luulen, että kun pari kertaa pääsisi pelaa niin saattaisi jopa herra Parin saada nujerrettua. No mene ja tiedä.

 

Tässä yksi ehkä hienoimmista PAR-3:sta mitä olen koskaan pelannut. Tuli kyllä kova halu päästä pelaamaan koko kenttä!

Niin ja kyllä siellä Amerikassa kaikki on isompaa. Niin oli myös nämä perheiden kakkoskodit. !!! Ei morjensta.

Noin 15m kentästä. 🙂

Viimeiselle griinille tullessa kaikilla oli sama ajatus. Klubin saunaan, vaikka ulkona oli kumminkin +30 astetta. Siinä on hyvä rentoutua. No hittolainen, ei nämä amerikkalaiset sitten tajua. Rakentaa tuollaisen upean mestan, mutta pukukoppi oli vessan kyljessä ja siellä oli viisi lokerokaappia ja yksi yhdenhengen suihkukoppi, tyyliin Siljalla suihkut on isompia.
Niin ja siinä aamulla hotellilla suihkusta tullessa potkaisin bäginpohjaa ja tuhosin varpaan. No tälläinen koko päivä kävelyä saa sen näyttämään tällaiselta todella kiinnostavalta. 🙂
 
Mutta ehdottomasti Atlanta on paikka, jota suosittelen kaikille lämpimästi pelikohteena. Hienoja kenttiä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita. Ajankohtana en suosittele heinäkuuta, silloin siellä sataa niin törkeästi. Tämänkin kierroksen aikana pari kertaa tuli kunnon kuuro, mutta ei se peliä haitannut.

Ei muuta kuin Monot menosuuntaan ja pelaamaan. Kai tässä nyt sitten seuraavaksi mietitään hallilla treenaamista.

-Nakki

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *